Varsinais-Suomen mehiläishoitajilla on ollut vuosittain Turun Ruokamessuilla oma osasto ja siinä on samalla ollut muutamia mehiläistarhaajia myymässä omaa hunajaansa pienehköä paikkamaksua vastaan.
Paikalle pääsi myymään päiväksi, pariksi tai sitten koko messujen ajaksi eli kolmeksi päiväksi. Haukkasimme suuren palan ja lähdimme kylmiltään ensikertalaisina messuille… ja vielä kolmeksi päiväksi!

Päivät oli hinnoiteltu messujen kävijämäärän mukaan niin, että perjantai oli halvin päivä ja lauantai taas kallein. Perjantaina messuilla kävi todella paljon koululaisia ja opiskelijoita. Sunnuntaina kävi melko paljon eläkeläisiä ja lapsiperheitä.

Meidän osaltamme messut menivät mukavasti. Ihmisiä kiinnostaa hunajatuotteet ja varsinkin mesikastehunaja tummana lajihunajana antoi jutun juurta. Monelle ikääntyneelle tuli mesikastehunajasta lapsuus mieleen. Meille tämä kesä oli ensimmäinen koko tarhauksen aikana kun mesikastetta tuli niin paljon, että se kannatti lingota erikseen.

Messupäivissä oli paljon eroja. Lauantai oli todella vilkas päivä eikä vessaan tai syömään oikein ehtinyt millään. Perjantai ja sunnuntai olivat hieman rauhallisempia ja ehtisimme vuorottellen käymään syömässä. Sunnuntaina meillä oli vielä yhdet markkinat, joten apuvoimia tarvitsimme ja onneksi anoppi lupautui vapaaehtoiseksi apulaiseksi messuille. Urpo sai sitten vuorostaan mennä markkinoille edustamaan.

Kokkien kanssa keskusteltiin paljon hunajasta.

Kultapandalle maistui makuhunajat.

Hunajaa roudattiin päivittäin lisää ja tyhjiä paketteja pois.